lauantai 20. syyskuuta 2008

Kerro sinä minulle satu

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun kaupunki ruuhkautui unista, yksi astui autioon pimeyteen. Avasi kuuvarjonsa ja paistatteli pikimustalla asfaltilla keskiyön loisteessa. Antautui ruskamekokkoon verhotuneen lempeän tuulosen tanssitettavaksi. Ja mietti miksi muut sulkevat silmänsä vain koska pelkäävät nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Isillä oli kaksi autoa, toinen Mersu, toinen Pösö. Joka aamu isi otti tallista Mersun ja ajoi minut päivähoitoon puoli kahdeksaksi ja lähti sitten köröttelemään työpaikalleen naapurikaupunkiin. Naapurikaupungissa isi riisuutui ja repi irti nahkansa ja isistä tuli Toimiston Setä, betonipäinen ja betonipukuinen patsas kokoushuoneen pöydän eteen seisomaan. Isille ei saanut soittaa töihin. Kerran soitin, ja isin puhe oli robottiääntä, joka kuulosti välillä vatsalaukun möyrinnältä, välillä Alepan Anneli-tätin piippauskoneelta. Lopun päivää minä vähän pelkäsin, mutta tarhan täti lupasi minulle, että kyllä isi on taas muuttunut tavalliseksi kello neljän jälkeen, ja niinhän isi olikin. Lopulta tuli perjantai ja viikonloppu ja isi lupasi ottaa tallista Pösön ja mennä kanssani kurvailemaan ja Nallemaahan. Niin me myös teimme.

Anna Sofia kirjoitti...

Kiitos saduista! <3

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on minun suosikkini kaikista maailman luumukuvista!

Anna Sofia kirjoitti...

Voi, onpas ihanaa kuulla. 3)