Nyt tuntuu siltä, että kurkussa on villalankakerä, joka siellä kutittelee jatkuvasti. Uuh, auttakaa! Ja ihan kuin siinä kerässä ei olisi tarpeeksi, sillä kävin eilen ostamassa kaksi kerää villalankaa lisää (lapasten kutomista varten, ei kurkkua varten).
Oi, tahdon kyllä tavata Inkan! Ehdimme varmasti vielä tavata, en aio enää kauaa olla kipeä. (En tosin alunperinkään aikonut olla kipeä, joten ehkä mun aikomukset ei kauheasti auta... öh.)
Tantan: ajattelin, että en piirrä jopoa, koska EN OSAA. Piirsin sitten kuitenkin. Aina voi yrittää, vaikka ei osaisi. Jip.
Voih, hyvä että muistutit. Mulla oli viime talvena kerran kuussa kurkkukipu, pitää alkaa taas suojautumaan. Harmi vain, ettei koskaan voi tietää vasta ko jälkeenpäin, että oliko liian vähän vaatetta ja tuliko poltettua liian monta tupakkaa, sen tietää vasta sitte ko kurkku tulee kipeäksi. =(
Joo, suojautuminen kurkkukaktuksia vastaan kannattaa jo aloittaa. Minusta vaan tuntuu joskus talvisin, ettei siitäkään ole hyötyä, vaikka pukisin kaikki omistamani vaatteet päälle, kun kurkku ja muut ruumiinosat jäätyvät siitä huolimatta. Ei ole aina ihan helppoa ymmärtää, miksi esiäitimme ja -isämme asettuivat asumaan tänne. Huh.
Luumu (Prunus domestica) on Prunus-suvun jäsen ja läheistä sukua aprikooseille, persikoille, kirsikoille ja tuomille. Luumupuu viihtyy pihan aurinkoisimmalla paikalla. Kasvukauden tulisi muodostua mahdollisimman pitkäksi, jotta luumut ehtivät kypsyä. Hyvin talvehtinut puu saattaa tuottaa lämpimän kesän päätyttyä sankokaupalla herkullisia luumuja.
Olen Anna Sofia, graafisen suunnittelun opiskelija ja visuaalisten asioiden ystävä. Näytän teille täällä, mitä olen tehnyt tai nähnyt. Usein ne asiat ovat vähän hupsis.
Toiveet, kommentit ja kuulumiset ovat tervetulleita!
6 kommenttia:
voi pikkuinen! toivottavasti kurkkusi paranee pian.
ja nähdään nyt vielä ihan kunnolla ennen kuin lähden... <3
khih.
huvitti, vaikkei saisi.
kurkkukaktus on vakava asia. kyllä, niin.
hianon jopon oot piirtänynnä!
Nyt tuntuu siltä, että kurkussa on villalankakerä, joka siellä kutittelee jatkuvasti. Uuh, auttakaa! Ja ihan kuin siinä kerässä ei olisi tarpeeksi, sillä kävin eilen ostamassa kaksi kerää villalankaa lisää (lapasten kutomista varten, ei kurkkua varten).
Oi, tahdon kyllä tavata Inkan! Ehdimme varmasti vielä tavata, en aio enää kauaa olla kipeä. (En tosin alunperinkään aikonut olla kipeä, joten ehkä mun aikomukset ei kauheasti auta... öh.)
Tantan: ajattelin, että en piirrä jopoa, koska EN OSAA. Piirsin sitten kuitenkin. Aina voi yrittää, vaikka ei osaisi. Jip.
Voih, hyvä että muistutit. Mulla oli viime talvena kerran kuussa kurkkukipu, pitää alkaa taas suojautumaan. Harmi vain, ettei koskaan voi tietää vasta ko jälkeenpäin, että oliko liian vähän vaatetta ja tuliko poltettua liian monta tupakkaa, sen tietää vasta sitte ko kurkku tulee kipeäksi. =(
Joo, suojautuminen kurkkukaktuksia vastaan kannattaa jo aloittaa. Minusta vaan tuntuu joskus talvisin, ettei siitäkään ole hyötyä, vaikka pukisin kaikki omistamani vaatteet päälle, kun kurkku ja muut ruumiinosat jäätyvät siitä huolimatta. Ei ole aina ihan helppoa ymmärtää, miksi esiäitimme ja -isämme asettuivat asumaan tänne. Huh.
nonnih.
kurkkukaktus täälläkin. murh. kunhan tästä päästään, niin olisi mukavaista tavata neitiä. ja herraakin.
palataan. pus.
Lähetä kommentti